Olen nyt pitänyt hieman taukoa kirjoittamisesta, mutta yritän aktivoitua tästä vähän enemmän. Juttuja on luonnoksina useampi kappale, joten aiheista ei ainakaan ole pulaa. :)
Nyt pidän tämän lyhyenä.(Ruoka on uunissa)
Luin Iltalehden sivuja ja kohdalle osui uutinen, miten "AKT yllätti SAK:n Lylyn".
Tämä herätti mielessäni niin voimakkaan reaktion, että tämä täytyi saada ylös ja talteen.
Miksi on niin perhanan vaikeaa miettiä kysymyksiä kuten:
1. Mikä tekee Suomessa työstä ja tuotteista niin kallista?
2. Miten voidaan sovittaa työnantajat ja työntekijät kuvioon siten, että työn tekeminen kannattaa ja työnantajien kannattaa tarjota työtä?
3. Miten voisimme saada työn kuluja ja rasitteita pienemmiksi ja siten keventää työntekijöiden ja työnantajien taakkaa, jolloin itse työn tekeminen muuttuisi entistä kannattavammaksi kaikkien eduksi?
En lähde vastaamaan noihin kysymyksiin, heitin ne ilmoille, jotta sinä lukija saattaisit herätä ajattelemaan asiaa syvemmin, kuin ehkä olet vielä ajatellutkaan. Sen sijaan poraudun hieman sivuun, mutta pysyn silti osittain aiheessa.
On naurettavaa tässä tilanteessa katsoa vaan ja ainoastaan sitä omaa nöyhtäistä napaansa ja olla mutrusuuna, miten "tuo toinen saa vähän enemmän, kuin minä yhyy, pakko kampittaa koko systeemi nurin ihan vain sen takia."
Suomella meni aikanaan kovaa ja hyvin, koska vienti veti ja hyvin vetikin. Nykyisin on liian kallista tuottaa palveluita ja tuotteita Suomessa, koska olemme Eurooppaan nähden hyvin syrjässä ja liikenneyhteydet ovat pitkät. Jos luulet, että logistiikasta ei kehity lisähintaa tuotteisiin, tarvitset pikaherätyksen todellisuuteen. Me emme voi jämähtää tähän Nokia-jälkeiseen maailmaan. Me tarvitsemme samaa yhteishenkeä, kuten oli sotien jälkeen. Teollisuutta käytännössä polkaistiin TYHJÄSTÄ ja toteutettiin muutokset, että saatiin talous elpymään ja sotakorvaukset maksettua.
Tämän kappaleen lisäsin tähän, koska sain palautetta ja haluan oikaista jotain, mitä tästä tekstistä voi kenties ymmärtää väärin.
Lakkoilu on hyvä ja suhteellisen tehokas keino, kun työntekijöillä alkaa loppua usko ja keinot. Tärkeintä on, että lakkoasetta käytetään järkevästi. Nyt päällä oleva Postin lakko on varmasti ihan aiheellinen.
Tarkoitin tällä avautumisella tätä toimintaa, miksi ei keskitytä siihen syvempään
ongelmaan, eli siihen, miksi nykyiset työntekijöiden palkat ja edut
tekevät sitten työnteosta niin kallista. Johtuisiko se Suomen
liike-elämän rakenteesta? Turhasta byrokratiasta? Raskaasta
byrokratiasta?
Miksi aina lähdetään kaventamaan
pelkästään työntekijöiden eduista, kun työnantajallakin voisi olla
kavennettavaa turhan paperisodan kanssa? Tietenkään ei pidä liikaa
keventää työnantajan lakisääteisiä asioita, vaan enemmänkin järkeistää
niitä. Ei saa siis tapahtua, että työnantajalle annetaan helpotuksia,
joilla esim. potkii porukkaa pihalle jonkun (typerän) tekosyyn varjolla.
Missä siis on se yhteishenki? Nyt äärioikeisto ja äärivasemmisto piikittelevät toisiaan somessa ja vaikka missä eikä oikeaa, kunnollista keskustelua saada millään aikaiseksi. Se on tärkeämpää saada tökittyä yhden kerran enemmän vastapuolta, olipa se miten typerää tahansa. Provosoidaan surutta ja provosoidutaan hyvin helposti. Myönnän, olen itsekin muutamaan otteeseen päästänyt tunnepitoisuuden vallalleen keskusteluissa ja järki on saanut jäädä taustalle, mutta nykyisin en enää aktiivisesti hakeudu tällaisiin tilanteisiin. Ne ovat aivan totaalisen turhia, kuluttavia ja aikaa vievää touhua. Toivottavasti muutkin hiljalleen heräävät todellisuuteen ja ymmärtäisivät, että Suomi olemme me, suomalaiset ja meidän tulee olla ylpeitä kulttuuristamme, juuristamme ja historiastamme. Ei anneta tämän kaiken kadota vain, koska "meidän täytyy olla niin kovasti kansainvälisiä ja solidaarisia ja ja ja ja......."
Me voidaan olla kansainvälisiä ilman, että tarvitsisi polkea omia oikeuksiamme ja häpeillä kulttuuriamme pohjamutiin asti.
Herää Suomi, Nyt on TOSI kyseessä!